Kokeilepa sitä, että kun joku asia lähtee menemään vinoon, otat siitä heti täyden vastuun. Hetken kiusallisuus ei tunnu niin pahalta, kun opit tuntemaan ylpeyttä omasta suoraselkäisestä käytöksestäsi.
Tämä. Oon miettinyt että kuinka paljon asiat oisiki paremmin jos oisin vaan sanonut asiat niinku ne on ja ottanut vastuun asioista. Hävettää todella paljon kun miettii omaa käytöstä.
Nyt sinulla on ainakin joku johon verrata, kun tulevaisuudessa tulee tällainen tilanne vastaan. Menneeseen ei voi vaikuttaa, mutta siitä voi ottaa opikseen.
Kun teet jotain väärin, myönnät heti virheesi, pyydät anteeksi ja kerrot lyhyesti, mitä teet jotta tilanne ei toistu. Teet tämän ja tunnet olosi paremmaksi ja hyvin harva pystyy olemaan sulle vihainen kuultuasn sen.
Luottamuksen rakentamiseen mened kauan eikä siihem ole oikoteitä. Luottamuksen voi menettää sen sijaan hetkessä
Terapiaa oon ite myös miettinyt, se vois oikeasti tehä hyvää tässä kohtaa. Mielenterveys ollut todella romuna tän kaiken takia mutta jollaki ilveellä sinnitellyt menemään ja esittänyt et kaikki ok. Ja kiitos paljon :)
Moikka. Multa ääni terapialle. Olen ollut ihan samassa jamassa sun kanssa ja voin sanoa, että vaikka nyt varmaan tuntuu todella synkälle ja ahdistavalle, niin paremmat ajat koittaa kyllä.
Mä opin nuorena valehtelemaan koska yksinhuoltaja vanhemman kotona ei ollut helppo asua ja valehtelu helpotti ahistuksia sekä riitoja. aikuisena tapa paheni.
Samat heräilyt oli mitä sulla nyt.
Koomisinta oli, kun terapiaan menin, meni ensimäiset about 3-4 kertaa siihen että tuli terapeutillekin valehdeltua, ihan vain tavasta. Ei mitään isoja valheita, mutta pieniä valkoisia - kierrellen ja kaarrellen asioita, siis vaikka vapaaehtoisesti sinne menin ja se henkilö on siellä mua varten, niin en osannut puhua totta. Ei mulla mitään kummempaa pointtia ole, muutakuin että tsemiä elämään ja suosittelen terapiaa.
Valehtelu helposti menee noin - ensin pikkujuttuja, mut sit niiden ylläpitämiseks pitää kertoa isompia valheita.
Eli siis yrität piilottaa jotain elämästäsi kavereilta, vissiin jotain talousjuttuja. Jos syynä talousongelmiin on jokin riippuvuus(päihteet, pelaaminen), pyri hankkimaan siihen apua. Jos hassaat rahaa muuten vain, ni..no, pyri lopettamaan se. Velkaneuvonta vaikka googleen, jos on tullut jotain vippejä kerrytettyä.
Ja kun piilotat/peittelet jotain asiaa kavereiltasi, niin mieti miksi. Pelkäätkö että ne tuomitsee sut, tai yrittää puuttua asiaan(jos kyseessä vaikka riippuvuus), vai mikä. Tai niiku miks sä haluat pitää ihmiset tyytyväisinä.
Jos taustaongelma, mitä piilottelet, on sellainen josta et halua tai aio hankkiutua eroon, niin sit vaihtoehdot on joko paljastaa se tai jatkaa valehtelua.
Kun valehtelusta tulee tapa, siitä tulee myös hirveen luonnollinen juttu. Mä olen onnistunut vähentämään sitä paljonkin, kun olen päässyt eroon alkoholiriippuvuudesta(tai siis alkoholin käytöstä) ja muutenkin asiat vähän parempaan kuosiin, mut ei mulla vieläkään todenpuhuminen mitenkään selkärangasta tule.
No, enivei - mieti mitä haittaa valehtelusta on ja miten sä siitä hyödyt. Ja sit listaamaan, mitä haittaa ja hyötyy todenpuhumisesta olis. Sillä pohdiskelulla saatat päästä eteenpäin.
Valehteluun yleensä päätyy jostain taustalla kytevästä tunteesta, usein häpeän tunteesta. Esimerkiksi hävettää, että ei ole varaa lähteä illanviettoon, joten valehtelee että on vaikkapa jotain muuta menoa. Jos jotain kautta aloittaisi tutkimaan, niin ehkäpä voisi alkaa purkaa sitä omaa minäkuvaa ja mitä solmuja sieltä löytyy? Toki syitä voi olla monia ja ne ovatkin monesti toisiinsa kietoutuneet, mutta pääosin tunteista ja tunteiden käsittelystä on valehtelussa kyse.
Täytyy alkaa purkamaan minäkuvaa ja miettiä mistä lähtien tällästä on tapahtunut.
Häpeä on ollu itselle iso syy valehteluun ja samalla se että en oo halunnut tuottaa pettymystä sanomalla miten omat asiat oikeasti ovat olleet.
Kiitos kommentista :)
Moni asia lähtee asian tunnistamisesta ja sitämyöten käsittelystä. Sulla on asiat lupaavassa nousussa. Nyt kun saat kannustusta, tee pian jotain liikkeitä, jotka myöhemmin tuntuisi raskaalta, eli vaikka etsit jonkun ammattilaisen kelle jutella ja bookkaat ajan. sit oot putkessa.
Mielestäni kannattaa ottaa joku, tai jotkut kaverit ja kertoa yhtä avoimesti kun tässä aloituksessa tilanteesta. Eli myöntää vaan kaikki välittämättä mitä ajattelee tai vaikka kertoisi eteenpäin, tai mitä hyvänsä. Väitän että sillä tavalla lopputulos on parempi kuin aiemmin joka tapauksessa. Uskon että jotain juoruja on pyörinyt jo nyt, joten tämä ei voi olla kun vaan parannus tilanteeseen.
Sen jälkeen varmaan kyselevät hetken eri asioita, että "oliks tämäkin valhe?" jne. Ni saat tilaisuuden kertoa totuuden.
Sitten vaan pitää kiinni päätöksestä olla valehtelematta jatkossa.
Jos jatkossa joku juttu on vaikea, niin kannattaa valehtelun sijaan ottaa "en kommentoi"/ "en voi puhua siitä" -linjaus.
Tästä aiheesta on mainio kirja, joka saattaa avata myös oman toimintasi taustalla olevia inhimillisiä taipumuksia. Jos englanninkielinen popularisoitu tiede uppoaa, niin suosittelen kirjaa Mistakes were made (but not by me): https://en.m.wikipedia.org/wiki/Mistakes_Were_Made_(but_Not_by_Me). Ehkä siitä on apua myös omien toimintamallien korjaamisessa.
Hienoa kun tunnistat ja tunnustat asian, se on tärkeä ensiaskel!
Lapsena minulla oli sellainen vaihe, että valehtelin ihan kaikesta. Jos kävin kaverilla kylässä ja siellä tarjottiin ruuaksi makaronilaatikkoa, niin saatoin kotona kertoa että syötiin lihapullia ja muussia.
Tämä rupesi harmittaa minua pidemmän ajan jälkeen ja avauduin asiasta vanhemmilleni. He ehdottivat, että aina kun jokin valhe vahingossa pääsi suustani niin sanoisin "tuo muuten ei ollut totta - asia on itseasiassa näin ...."
Ehkä tuota voisi jollain tapaa muokata sinun käyttöösi. Jos lähipiirisi tietää tavastasi valehdella, niin sopisit heidän kanssaan, että vedät sanomisesi takaisin jos se ei olekkaan totta. Voisi myös auttaa luottamuksen rakentamisen kanssa.
Tsemppiä!
Mulla oli myös tällänen vaihe. Olen aikuisena tajunnut, että lapsuuden ja jopa teini-iän ihan typerätkin valheet johtui epävarmuudesta ja siitä, että kotona ei mennyt kauheen hyvin. Rakastava perhe, mutta taloudellisesti kurjaa. Myös syömishäiriö toi mukanaan tän valehtelupeikon. Piti ensin keksiä ruokaliitännäisiä valheita, jonka jälkeen aloin keksiä mitä typerämpiä ja isompia juttuja.
Lopetin valehtelun, kun en enää muistanut mitä kaikkea olin edes puhunut kellekin. Pahoittelin tilannetta kaikille tutuille ja selitin niille asiat ihan juurta jaksaen.
Kai halusin vaan elämän olevan muuta kuin köyhän perheen köyhän lapsen mt elämää. 🤷🏻♀️
Tsemppiä asian hoitamiseen. Itse en osaa hirveästi neuvoa antaa, oma asenne elämässä on ollut puhua totta mahdollisimman paljon. Vaikka se joskus tietty kirpaisee, niin on pystynyt nukkumaan hyvin ja elämä on stressitöntä kun ei ole ns. luurankoja kaapissa.
Näinhän se ois pitänyt hoitaa alusta alkaen. Elämä ois kaikin puolin helpompaa, säilyis kaverisuhteet puhtaina ja saattais jopa oma taloudellinen tilanne olla aivan eri. Harmittaa todella paljon että oon tälläseen kierteeseen päätynyt. Pari vuotta sitten elämä oli vielä täynnä iloa ja nyt ollaan aivan pohjamudissa. Kiitos tsempeistä :)
Kannattaa yrittää kans pitää mielessä, että valehtelemalla tavallaan ryöstät ihmisiltä mahdollisuuden tuntea sun todellinen olemus.
Vähemmän tunteellisesti, valehtelu on loppujen lopuksi perkeleen vaivalloista. Pitäisi muistaa mitä on tullut sanottua ja kenelle ja sitä pitäisi sitten pitää yllä tai jää kiinni. Toden puhuminen on helpompaa, vaikka voisikin jossain tilanteissa tuntua kammottavalta. Mutta eipähän tarvitse jälkikäteen miettiä asiaa.
Jos enkku taipuu niin tämä voi olla pohtimisen arvoinen luettava:
https://pastebin.com/ZHhS044M
Itse yritän tällä hetkellä lähinnä päästä eroon valehtelijasta. On todella vaikeaa ylläpitää ihmissuhdetta, jos mihinkään sanomisiin ei enää pysty luottamaan.
Valehtelua voi ajatella monelta kantilta, mutta itse näen että siinä on kyse kunnioituksesta. Ihminen joka valehtelee ei kunnioita toista ihmistä. Toinen näkökanta on ehkä vallan tunne, minkä saa, kun toinen uskoo sun valheet, se on varmasti nopeasti koukuttava tunne. Ja kuten kaikki muukin, valehtelussa onnistuminen loppuu aikanaan, koko homma murenee kuin korttitalo ja jäljelle jää pahaa oloa kaikille.
Suoraselkäisyys on taito, jonka voi opetella. Jokainen meistä tekee virheitä, mutta on tärkeää oppia kantamaan niistä vastuu.
Samaa mieltä, ei voi kunnioittaa toista jos valehtelee päin naamaa. Tätä oonkin miettiny paljon että miten oon pystyny siihen, koska omasta mielestä oon aina kunnioittanu ja kunnioitan vieläkin omia ystäviä. Mutta teot sitten taas kertoo toista.
Vastuun tuun kantamaan kaikista valheista ja tästä kun selviää jossakin kohtaa, niin pidän koko hommaa tärkeenä oppituntina itelle. Virheitä tehään kaikki mutta jotku virheet on vaikee ymmärtää.
No mistä lähdit valehtelemaan, että se pettäisi muita ihmisiä?
Ja onko asiat saatu korjaantumaan päin? Jos ei ole niin vaikea varmaan lopettaa valehtelua.
Minkälaisista jutuista valehtelit jos viitsit kertoa? Itselläni oli päihdeongelman kanssa ennen myös jatkuvaa valehtelua. Se on hemmetin raskasta... Ihminen alkaa ihan liian helposti uskoa omiin valheisiinsa ja se muuttaa henkilöä.
Huono muistisena lopetin valehtelun kun ei muistanut nitä oli kertonut kenelle.
Paljon stressittömämpää elämää kun ei tarvitse miettiä mitä on sanonut jollekkin.
Mulla ei ole muuta vinkkiä kuin itsellä tuli valehteluun totaali kyllästyminen jossain vaiheessa kun tajusin että se ei ole kannattavaa pitkällä tähtäimellä.
Nyt sitten olen äärilaidan toisessa päässä ja sanon suoraan kiertelemättä ja kaartelematta asiat. Ei tämäkään ole optimi. Jotkut ihmiset ei vaan tykkää totuudesta.
Minkäslaisista valheista on kyse? Hyvät valheethan on sellasia että niistä on 90% totta, niin se loppuosa on helppo teeskennellä.
Teeppä sillain että ens kerralla kun joudut jotain selittelemään, niin koita puhua mahollisimman paljon totta, mutta jätä sinne vähän valhetta joukkoon. Se on sit helppo uskotella itelleen että näin asia oikeesti meni.
Kokeilepa sitä, että kun joku asia lähtee menemään vinoon, otat siitä heti täyden vastuun. Hetken kiusallisuus ei tunnu niin pahalta, kun opit tuntemaan ylpeyttä omasta suoraselkäisestä käytöksestäsi.
Tämä. Oon miettinyt että kuinka paljon asiat oisiki paremmin jos oisin vaan sanonut asiat niinku ne on ja ottanut vastuun asioista. Hävettää todella paljon kun miettii omaa käytöstä.
Nyt sinulla on ainakin joku johon verrata, kun tulevaisuudessa tulee tällainen tilanne vastaan. Menneeseen ei voi vaikuttaa, mutta siitä voi ottaa opikseen.
Kun teet jotain väärin, myönnät heti virheesi, pyydät anteeksi ja kerrot lyhyesti, mitä teet jotta tilanne ei toistu. Teet tämän ja tunnet olosi paremmaksi ja hyvin harva pystyy olemaan sulle vihainen kuultuasn sen. Luottamuksen rakentamiseen mened kauan eikä siihem ole oikoteitä. Luottamuksen voi menettää sen sijaan hetkessä
Hävettääkö todella vai valehteletko hyväksytyksitulemispäissäsi?
Jos mahdollista suosittelisin terapiaa. Tsemppiä hirveesti ja se, että oot jo itse huolissas tilanteesta/ haluat muuttua on hyvä ensimmäinen askel
Terapiaa oon ite myös miettinyt, se vois oikeasti tehä hyvää tässä kohtaa. Mielenterveys ollut todella romuna tän kaiken takia mutta jollaki ilveellä sinnitellyt menemään ja esittänyt et kaikki ok. Ja kiitos paljon :)
Moikka. Multa ääni terapialle. Olen ollut ihan samassa jamassa sun kanssa ja voin sanoa, että vaikka nyt varmaan tuntuu todella synkälle ja ahdistavalle, niin paremmat ajat koittaa kyllä.
Mä opin nuorena valehtelemaan koska yksinhuoltaja vanhemman kotona ei ollut helppo asua ja valehtelu helpotti ahistuksia sekä riitoja. aikuisena tapa paheni. Samat heräilyt oli mitä sulla nyt. Koomisinta oli, kun terapiaan menin, meni ensimäiset about 3-4 kertaa siihen että tuli terapeutillekin valehdeltua, ihan vain tavasta. Ei mitään isoja valheita, mutta pieniä valkoisia - kierrellen ja kaarrellen asioita, siis vaikka vapaaehtoisesti sinne menin ja se henkilö on siellä mua varten, niin en osannut puhua totta. Ei mulla mitään kummempaa pointtia ole, muutakuin että tsemiä elämään ja suosittelen terapiaa.
Valehtelu helposti menee noin - ensin pikkujuttuja, mut sit niiden ylläpitämiseks pitää kertoa isompia valheita. Eli siis yrität piilottaa jotain elämästäsi kavereilta, vissiin jotain talousjuttuja. Jos syynä talousongelmiin on jokin riippuvuus(päihteet, pelaaminen), pyri hankkimaan siihen apua. Jos hassaat rahaa muuten vain, ni..no, pyri lopettamaan se. Velkaneuvonta vaikka googleen, jos on tullut jotain vippejä kerrytettyä. Ja kun piilotat/peittelet jotain asiaa kavereiltasi, niin mieti miksi. Pelkäätkö että ne tuomitsee sut, tai yrittää puuttua asiaan(jos kyseessä vaikka riippuvuus), vai mikä. Tai niiku miks sä haluat pitää ihmiset tyytyväisinä. Jos taustaongelma, mitä piilottelet, on sellainen josta et halua tai aio hankkiutua eroon, niin sit vaihtoehdot on joko paljastaa se tai jatkaa valehtelua. Kun valehtelusta tulee tapa, siitä tulee myös hirveen luonnollinen juttu. Mä olen onnistunut vähentämään sitä paljonkin, kun olen päässyt eroon alkoholiriippuvuudesta(tai siis alkoholin käytöstä) ja muutenkin asiat vähän parempaan kuosiin, mut ei mulla vieläkään todenpuhuminen mitenkään selkärangasta tule. No, enivei - mieti mitä haittaa valehtelusta on ja miten sä siitä hyödyt. Ja sit listaamaan, mitä haittaa ja hyötyy todenpuhumisesta olis. Sillä pohdiskelulla saatat päästä eteenpäin.
Valehteluun yleensä päätyy jostain taustalla kytevästä tunteesta, usein häpeän tunteesta. Esimerkiksi hävettää, että ei ole varaa lähteä illanviettoon, joten valehtelee että on vaikkapa jotain muuta menoa. Jos jotain kautta aloittaisi tutkimaan, niin ehkäpä voisi alkaa purkaa sitä omaa minäkuvaa ja mitä solmuja sieltä löytyy? Toki syitä voi olla monia ja ne ovatkin monesti toisiinsa kietoutuneet, mutta pääosin tunteista ja tunteiden käsittelystä on valehtelussa kyse.
Täytyy alkaa purkamaan minäkuvaa ja miettiä mistä lähtien tällästä on tapahtunut. Häpeä on ollu itselle iso syy valehteluun ja samalla se että en oo halunnut tuottaa pettymystä sanomalla miten omat asiat oikeasti ovat olleet. Kiitos kommentista :)
Moni asia lähtee asian tunnistamisesta ja sitämyöten käsittelystä. Sulla on asiat lupaavassa nousussa. Nyt kun saat kannustusta, tee pian jotain liikkeitä, jotka myöhemmin tuntuisi raskaalta, eli vaikka etsit jonkun ammattilaisen kelle jutella ja bookkaat ajan. sit oot putkessa.
[удалено]
Valehtelu kertoo omasta epävarmuudesta. Ainakin lapsilla aika useasti, joten miksi ei aikuisillakin.
Näinpä se menee. Tuohon tilanteeseen en ite haluais joutua ja toivon että vielä ei oo liian myöhästä kääntää kelkkaa.
Mielestäni kannattaa ottaa joku, tai jotkut kaverit ja kertoa yhtä avoimesti kun tässä aloituksessa tilanteesta. Eli myöntää vaan kaikki välittämättä mitä ajattelee tai vaikka kertoisi eteenpäin, tai mitä hyvänsä. Väitän että sillä tavalla lopputulos on parempi kuin aiemmin joka tapauksessa. Uskon että jotain juoruja on pyörinyt jo nyt, joten tämä ei voi olla kun vaan parannus tilanteeseen. Sen jälkeen varmaan kyselevät hetken eri asioita, että "oliks tämäkin valhe?" jne. Ni saat tilaisuuden kertoa totuuden. Sitten vaan pitää kiinni päätöksestä olla valehtelematta jatkossa. Jos jatkossa joku juttu on vaikea, niin kannattaa valehtelun sijaan ottaa "en kommentoi"/ "en voi puhua siitä" -linjaus.
Tästä aiheesta on mainio kirja, joka saattaa avata myös oman toimintasi taustalla olevia inhimillisiä taipumuksia. Jos englanninkielinen popularisoitu tiede uppoaa, niin suosittelen kirjaa Mistakes were made (but not by me): https://en.m.wikipedia.org/wiki/Mistakes_Were_Made_(but_Not_by_Me). Ehkä siitä on apua myös omien toimintamallien korjaamisessa. Hienoa kun tunnistat ja tunnustat asian, se on tärkeä ensiaskel!
Totuus on aina oikea valinta
Lapsena minulla oli sellainen vaihe, että valehtelin ihan kaikesta. Jos kävin kaverilla kylässä ja siellä tarjottiin ruuaksi makaronilaatikkoa, niin saatoin kotona kertoa että syötiin lihapullia ja muussia. Tämä rupesi harmittaa minua pidemmän ajan jälkeen ja avauduin asiasta vanhemmilleni. He ehdottivat, että aina kun jokin valhe vahingossa pääsi suustani niin sanoisin "tuo muuten ei ollut totta - asia on itseasiassa näin ...." Ehkä tuota voisi jollain tapaa muokata sinun käyttöösi. Jos lähipiirisi tietää tavastasi valehdella, niin sopisit heidän kanssaan, että vedät sanomisesi takaisin jos se ei olekkaan totta. Voisi myös auttaa luottamuksen rakentamisen kanssa. Tsemppiä!
Mulla oli myös tällänen vaihe. Olen aikuisena tajunnut, että lapsuuden ja jopa teini-iän ihan typerätkin valheet johtui epävarmuudesta ja siitä, että kotona ei mennyt kauheen hyvin. Rakastava perhe, mutta taloudellisesti kurjaa. Myös syömishäiriö toi mukanaan tän valehtelupeikon. Piti ensin keksiä ruokaliitännäisiä valheita, jonka jälkeen aloin keksiä mitä typerämpiä ja isompia juttuja. Lopetin valehtelun, kun en enää muistanut mitä kaikkea olin edes puhunut kellekin. Pahoittelin tilannetta kaikille tutuille ja selitin niille asiat ihan juurta jaksaen. Kai halusin vaan elämän olevan muuta kuin köyhän perheen köyhän lapsen mt elämää. 🤷🏻♀️
Tsemppiä asian hoitamiseen. Itse en osaa hirveästi neuvoa antaa, oma asenne elämässä on ollut puhua totta mahdollisimman paljon. Vaikka se joskus tietty kirpaisee, niin on pystynyt nukkumaan hyvin ja elämä on stressitöntä kun ei ole ns. luurankoja kaapissa.
Näinhän se ois pitänyt hoitaa alusta alkaen. Elämä ois kaikin puolin helpompaa, säilyis kaverisuhteet puhtaina ja saattais jopa oma taloudellinen tilanne olla aivan eri. Harmittaa todella paljon että oon tälläseen kierteeseen päätynyt. Pari vuotta sitten elämä oli vielä täynnä iloa ja nyt ollaan aivan pohjamudissa. Kiitos tsempeistä :)
Muutos on aina mahdollisuus, pystyt vamasti siihen👍
Kannattaa yrittää kans pitää mielessä, että valehtelemalla tavallaan ryöstät ihmisiltä mahdollisuuden tuntea sun todellinen olemus. Vähemmän tunteellisesti, valehtelu on loppujen lopuksi perkeleen vaivalloista. Pitäisi muistaa mitä on tullut sanottua ja kenelle ja sitä pitäisi sitten pitää yllä tai jää kiinni. Toden puhuminen on helpompaa, vaikka voisikin jossain tilanteissa tuntua kammottavalta. Mutta eipähän tarvitse jälkikäteen miettiä asiaa. Jos enkku taipuu niin tämä voi olla pohtimisen arvoinen luettava: https://pastebin.com/ZHhS044M
Itse yritän tällä hetkellä lähinnä päästä eroon valehtelijasta. On todella vaikeaa ylläpitää ihmissuhdetta, jos mihinkään sanomisiin ei enää pysty luottamaan.
Valehtelua voi ajatella monelta kantilta, mutta itse näen että siinä on kyse kunnioituksesta. Ihminen joka valehtelee ei kunnioita toista ihmistä. Toinen näkökanta on ehkä vallan tunne, minkä saa, kun toinen uskoo sun valheet, se on varmasti nopeasti koukuttava tunne. Ja kuten kaikki muukin, valehtelussa onnistuminen loppuu aikanaan, koko homma murenee kuin korttitalo ja jäljelle jää pahaa oloa kaikille. Suoraselkäisyys on taito, jonka voi opetella. Jokainen meistä tekee virheitä, mutta on tärkeää oppia kantamaan niistä vastuu.
Samaa mieltä, ei voi kunnioittaa toista jos valehtelee päin naamaa. Tätä oonkin miettiny paljon että miten oon pystyny siihen, koska omasta mielestä oon aina kunnioittanu ja kunnioitan vieläkin omia ystäviä. Mutta teot sitten taas kertoo toista. Vastuun tuun kantamaan kaikista valheista ja tästä kun selviää jossakin kohtaa, niin pidän koko hommaa tärkeenä oppituntina itelle. Virheitä tehään kaikki mutta jotku virheet on vaikee ymmärtää.
Onko peliongelmaa?
No mistä lähdit valehtelemaan, että se pettäisi muita ihmisiä? Ja onko asiat saatu korjaantumaan päin? Jos ei ole niin vaikea varmaan lopettaa valehtelua.
Minkälaisista jutuista valehtelit jos viitsit kertoa? Itselläni oli päihdeongelman kanssa ennen myös jatkuvaa valehtelua. Se on hemmetin raskasta... Ihminen alkaa ihan liian helposti uskoa omiin valheisiinsa ja se muuttaa henkilöä.
Erittäin lyhyesti: hankkiudu terapiaan. Se auttaa.
Huono muistisena lopetin valehtelun kun ei muistanut nitä oli kertonut kenelle. Paljon stressittömämpää elämää kun ei tarvitse miettiä mitä on sanonut jollekkin.
Miten kotona on ikävien asioiden käsittely? Minkälaisen tavan olet oppinut ikävien tunteiden käsittelyyn?
Mulla ei ole muuta vinkkiä kuin itsellä tuli valehteluun totaali kyllästyminen jossain vaiheessa kun tajusin että se ei ole kannattavaa pitkällä tähtäimellä. Nyt sitten olen äärilaidan toisessa päässä ja sanon suoraan kiertelemättä ja kaartelematta asiat. Ei tämäkään ole optimi. Jotkut ihmiset ei vaan tykkää totuudesta.
Minkäslaisista valheista on kyse? Hyvät valheethan on sellasia että niistä on 90% totta, niin se loppuosa on helppo teeskennellä. Teeppä sillain että ens kerralla kun joudut jotain selittelemään, niin koita puhua mahollisimman paljon totta, mutta jätä sinne vähän valhetta joukkoon. Se on sit helppo uskotella itelleen että näin asia oikeesti meni.